Kuuntelin viikonloppuna Spot-i-fyyn avustuksella Sadetanssin tuotantoa, mutta ei minusta mitään armotonta fania tullut. Muut kappaleet eivät iskeneet samalla lailla henkilökohtaisesti kuin otsikossa mainittu.

Sain käsiini ja luin hiljattain suomeksi käännetyn ”raamatun”, eli Tony Attwoodin Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Lukukokemus oli hyvin hämmentävä, koska tuntui oudolta lukea kirjasta yksityiskohtaisen osuvia kuvauksia omasta lapsuudestaan ja ajattelutavoistaan. Jos harrastaisin kirjojen sotkemista korostuskynillä, olisin ehkä korostanut puolet koko tekstistä. Ehkä minä vielä opin ymmärtämään itseäni. Ehkä saatan vielä joskus pystyä päästämään irti peruskouluaikaisista kokemuksista. Ehkä opin olemaan vähemmän ahdistunut. Ehkä…

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>