Olen oppinut uuden käsitteen: misofonia. Oikeastaan opin tuon Wikipedia-artikkelin seurauksena kaksi uutta käsitettä, sillä siellä misofonia erotetaan hyperakusiasta. Vaikka moinen sana ei ole minulle entuudestaan tuttu, eikä välttämättä tästä eteenpäinkään kuulu aktiiviseen sanavarastooni, tunnistan kyllä itseni. Tähän asti olen tyytynyt sellaisiin selityksiin, kuin ääniyliherkkyys tai matala ärsykekynnys (latentti inhibitio, jos sattuu tykkäämään vierassanoista). Tai sitten ihan vaan siihen, että esimerkiksi maiskuttelu, purukumin jauhaminen, niiskuttelu, kahvikupin naputus sormella, lusikointi, karkkipussin rapistelu, kuulakärkikynän naksuttelu tai tietokoneen hiiren napsahtalu saavat minut (vallitsevista olosuhteista ja altistuksen kestosta riippuen) enemmän tai vähemmän raivon partaalle.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>